|
Studio- ja kiertuepäiväkirja 17.-22.3.2008 |
|
25.03.2008 |
Tehobasistimme Erkki soitti ensimmäisten sessioiden kaikki bassoraidat
yhdessä päivässä. Mies on siis myynyt popmusiikille paitsi sielunsa,
myös ruumiinvoimansa. Sen verran tehokasta tuo länkytys oli, että
seitsemään biisiin meni kahdet bassonkielet.
Tiistaina biisit saivat hiukan lisää kitaramausteita, eli varsinaisesti
niistä puuttuu enää Vilin kosketinsoitinmaailma, kaikki lauluosuudet,
kitarasoolot sekä mahdolliset salaiset supermausteet. Pajupillejä
vuollaan jo valmiiksi.
Keskiviikkona lähdettiin matkaan ennen linnunlaulua, bussi nimittäin
liikkui klo 4.00. Rytmitaiteilijamme Mauro jätti tämän reissun väliin,
häntä tarvittiin parin päivän ajan muissa rytmitystehtävissä, mutta
saimme tuuraajaksi Mikko Sirenin, jonka joku saattaa tuntea mm. erään
sello-orkesterin taustalta.
Pudasjärven urheiluhallissa oli paikallisen yrityksen juhlatilaisuus.
Valmistautuessamme keikkaan saimme suruviestin yhteisen tuttavan
poismenosta. Takahuoneen hämmentynyt tunnelma sai outoa lisäväriä, kun
järjestäjätaho yritti puhua levylaulajaa sanomaan muutaman sanasen
heidän vuosijuhlastaan. Levylaulaja kertoi kohteliaasti olevansa vain
esittämässä musiikkiaan, jolloin häntä päätettiin vielä huomauttaa
voimasanojen käytöstä koska yleisöön olisi saapumassa lapsiakin.
Kirjoittivat lehdet sitten mitä hyvänsä, s-keikoilla ei ole ollut
tapana sen enempää sikailla kuin käyttää sellaista kieltäkään, jota
nämä piltit varmasti kuulevat kotonaankin tarpeeksi, joten tunnelma
meinasi hiukan kiristyä. Onneksi pyyntöömme rauhoittaa takahuone ennen
ja jälkeen keikan suhtauduttiin myönteisesti.
Keikka oli aivan hauska perusveto sillä lisällä, että tuuraava
rumpalimme todellakin paukutti parastaan: Mikko oli ammattilaisen
tavoin tsekannut biisit huolellisesti, ja showmiehen tavoin teki niistä
heti hiukan omannäköisiään. Mauron kanssa on aina mahtavaa soittaa,
mutta tämä pieni vaihtelu toi hetkeksi lisäväriä touhuun.
Keikan jälkeen urheilujoukkue Ari Koivunen testaili taas iskukykyään,
tällä kertaa lajina oli koripallo. Joukkue Erkka-Erkki-Luca päihitti
Team Ari-Mikko-Vilin lukemin 10-4 (1 piste / kori) ja reilun puolen
tunnin pelin jälkeen koko porukka näytti siltä kuin olisi lisähapen ja
ensiavun tarpeessa. Pitäisikö oikeaa liikuntaa harrastaa useamminkin?
Eikö se lavalla heiluminen riitäkään?
Torstaina soitettiin Levin Hullu Poro Areenalla viides keikka kuuden
viikon sisään! Tällä kertaa yleisössä oli vain muutama vakiohahmo,
mutta salissa oli mukavasti porukkaa joka vaikutti viihtyvän.
Vokalistimme sai myös houkuteltua lavalle naiskauneutta: Lyhyehkö
tanssiesitys päättyi jonkinasteiseen vilautteluun - tosin vain
yhtyeelle. Levillä pidetään esiintyjistä hyvää huolta, ja kyllähän
paikkaa tällaisella frekvenssillä alkaa pitää kotinaan. Iltariennoissa
osa yhtyeestä esitti myös tanssitaitojaan, joita luonnehdittiin
tamppaamiseksi.
Perjantaina oli vuorossa Oulun hieno Teatria, tosin soitimme tällä
kertaa ns. pienellä puolella, eli keskelle salia oli rakennettu lava.
Ouluun on odotettu s-keikkaa viime kesäisestä Toppilan vedosta lähtien,
ja hyvinhän siellä näytti olevan innokasta porukkaa paikalla. Ja
kameroita. Paljon kameroita.
Keikan jälkeen yhtyettä lahjottiin korillisella pääsiäismunia: Kiitos
tytöt, te munasitte meidät! Illalla oli osan porukasta luonnolisesti
pakko päästä Nelivitoseen, yhteen Suomen parhaista baareista. Tälläkin
kertaa tampattiin, yläkerrassa poppirokin ja kellarissa mm. Panteran
tahdissa. Terveiset Oulun tuttaville, oli hauskaa!
Lauantaina soitettiin Seinäjoen Rytmikorjaamolla, jota ainakin
allekirjoittanut odotti innolla - sen verran paljon tuota paikkaa on
kehuttu. Täytyy myöntää ettei puhe ollut liioteltua. Lava on mainion
kokoinen, takahuone tilava ja viihtyisä ja henkilökunta ystävällistä ja
osaavaa. Hyvä Selmu, ei mitään kysyttävää! Itse keikka alkoi pienellä
kommelluksella,
kun kahden lämppärimme aikana jokin kytkentä oli muuttunut sillä
seuraamuksella ettei Erkin basso tullut oikeaan kanavaan, ja kuului
siis ainoastaan lavalla, ei monitoreissa eikä PA:ssa. Intron jälkeen
monitoreissamme kuului siis Kurvisen käsky: Erkki soita jotain.
Erkkihän soitti. Alkuhämmennyksen jälkeen sieltä taisi tulla
tappingiakin kunnes oikea piuha löysi tiensä oikeaan kanavaan ja basso
kuului siellä missä pitääkin. Toisaalta bassosoololla aloittaminen
tuntui niin mahtavalta taiteelliselta ratkaisulta, että sellaista voisi
harkita toistekin.
Jotenkin tuo alkuepisodi onnistui sotkemaan balanssit myös levylaulajan
kuuntelussa, ja hän valittelikin ensimmäisten biisien menneen ns.
sokkona, mutta eipä ainakaan allekirjoittanut kuullut mitään outoa.
Keikka oli taas oikein perus hyvä, kiitokset vaan Mikolle ja tervetuloa
toistekin mikäli joku ryövää Mauron meiltä uudelleen. Ensi viikolla on
vuorossa uusia rumpuäänityksiä ja pientä keikkailuakin. Siihen saakka,
Adios!
-L-
|
