Jaahas, mitenköhän tätä käsittelisi? Parasta kaiketi aloittaa alusta. Suomalais-monikansallinen telekommunikaatiolaitteita valmistava yritys kutsui Koivusen partion piristämään juhliaan Barcelonassa järjestettävien viestintäteknologisten messujen yhteyteen. Ja mehän suostuimme! Ihminen on kuitenkin keksinyt jo aikapäiviä sitten ilmailun, joten matka Helsingistä Katalonian pääkaupunkiin kestää vähemmän kuin bussilla Ouluun. Hankkiuduimme Helsinki-Vantaan kentälle maanantai-iltapäiväksi ja pian lentelimme Euroopan yllä.

Brysselin välilaskun jälkeen toinen liidokki kantoi meidät Barcelonaan, ja klo 21.10 laskeutumisen jälkeen pääsimme oitis hotelliin, syömään ja juhlimaan sekä lepäämään. Tai sitten ei ihan. Ensin oli kateissa yksi laukku (joka löytyi Brysselistä), sitten Cargo (joka löytyi kolmannella yrittämällä) ja välillä myös yhteinen kieli. Onneksi ryhmässämme osattiin kommunikoida sujuvalla espanjan, italian, englannin, viittomien ja suomalaisten manausten yhdistelmällä. Puoliltaöin olimme vihdoin rojuinemme hotellilla, joka sijaitsi Espanjanaukion tuntumassa eli mobiilimessujen vieressä. Voimia riitti vain pikaiseen yöpalaan, ja siksipä ainakin allekirjoittanut oli aamulla kukkona pystyssä ja kaupungilla. Pelipaikalla piti olla iltapäivällä, joten porukka hiukan hajaantui - osa hengasi hotellin lähistöllä, minä ja Erkki kävelimme tuntitolkulla Ramblaa ja muita vanhan kaupungin ja ydinkeskustan katuja. Tuliaisiksi kassiin sattui ainakin chorizoa ja katalaaninkielinen Asterix.

Kisatölli oli tylsän näköinen lato nimeltään ravintola Miramar varsin harmillisen kuivakan näköalan omaavan kukkulan huipulla. Barcelona on upea myös ylhäältä päin. Sekava ja suuri mutta upea. Ikävää oli sekin, että tämän juhlatilan seinä oli yhtä ikkunaa, joten kaupungin maisema öisine valoineen näkyi lavaltakin. Jaa-a, onhan niitä paikkoja ja keikkoja, mutta harvoin näköala haittaa keskittymistä. Ilta tulikin liian pian, kaupunkiin olisi halunnut tutustua enemmänkin. Meillä oli paikallinen bussikuski ja pukuhuonevastaava joiden kanssa sai taas olla polyglotti. Pukuhuone oli mielenkiintoista liikkuvaa sorttia. Juhlaväki oli kaikenkirjavaa kännykkäalan osaajaa, hiukan miesvoittoista ja todella kansainvälistä. Illan aikana tuli sönkättyä jopa ruotsia ja kiinaa! Oletimme että harva tuntee levylaulajan omia biisejä, joten soitimme "Ari Koivunen 70's Extravaganza jukebox"-setin, joka oli suunnilleen seuraavanlainen:
-Here I Go Again
-Long Live Rock'n'roll
-Perfect Strangers
-Rock and Roll
-Fool for your Loving
-Spotlight Kid
-Wasted Years
-Don't Try to Break Me
-Burn
-Hear My Call
-Highway Star
---------
-Fuel for the Fire

Keikan jälkeen diggailtiin illan housebändiä ja tapahtuman järjestäjien viinitarjoilua mutta pian paineltiinkin jo hotellille. Kemuista jäi oikein hyvä fiilis, monikin pukumies tuli kehumaan, ruotsalainen ja norjalainen kännymaakari olivat sitä mieltä ettei suomalaisten bileissä muuta saisi soittaakaan kuin hardrockia ja hevanderia, ja olisipa muutama halunnut ostaa levynkin. Neuvoin juttelemaan kotikulmiensa levykauppiaille, tilaamallahan sitä saa! Kiitokset Eastwayn porukoille ja järjestävälle taholle, erityisesti Minnalle ja Kinnalle! Terveiset myös housebändille, valitettavasti ei päästykään juhlimaan, ja erityisesti ihanalle laulajaneidolle, toivottavasti et menettänyt uskoasi elämään siinä vaiheessa kun sokerinen kuoromme hyppäsi lavalle kuorruttamaan viimeisen biisinne Easyn!

Aamu oli karu - ylös ja kentälle, Laukaa kutsuu! Loppu hyvin kaikki hyvin, kadonnut laukku löytyi, hahmoista ei kukaan jäänyt mihinkään ja koneen myöhästymisestä huolimatta olimme ennen iltakuutta Laukaan liikuntahallissa. Siellä oli jo stereot pystyssä, ja eihän meilläkään tuntia kauempaa kulunut säätämiseen.

Itse keikka aloitettiin jo kahdeksalta, joten tätä kirjoittaessa (00:24) olemme hyvää vauhtia matkalla kotiin - vihdoin! Lievästä väsymyksestä huolimatta illan veto meni kaikkien mielestä oikein mukavasti. Treenasimme "salaa" myös yhden huomenna jaffakattilassa soitettavan Kirka-biisin. Yleisöstä kuului hyväksyvää äännähtelyä, eli saatiin lupa soittaa ko. biisi Kirillin muistokonsertissa. Ja ei, kyseessä ei ole Hengaillaan. Kiitos Laukaan yleisölle, olitte äänekkäitä! Kiitokset myös Viiking Musiikille äänentoistopalveluista ja Sarille paitamyynnistä.

Kirjuri kuittaa, joku laittoi juuri Simpson-DVD:n pyörimään.

Kuvat ilmestyvät kunhan saan ne kaivettua kamerasta ja ladattua serverille, ehkä jo huomenna.